Jaksollinen järjestelmä jakaa alkuaineet karkeasti metalleihin, epämetalleihin ja puolimetalleihin. Tarkempi tarkastelu tekee eron vielä siirtymämetalleihin sekä jalokaasuihin, jotka useissa lähdemateriaaleissa luetaan epämetalleiksi. Jalokaasut eivät kuitenkaan reagoi kemiallisesti kuten epämetallit, joten tässä oppimateriaalissa jalokaasuja ei lueta epämetalleiksi.
Kemiallisisten reaktioiden tarkempi tarkastelu osoittaa reaktioiden olevan elektronien siirtoreaktioita. Atomit voivat siis luovuttaa tai vastaanottaa elektroneitaan, tai jakaa niitä yhteiseen käyttöön. Taustalla vaikuttaa atomien pyrkimys pysyvään energiaminimitilaan eli oktettiin, jossa atomilla on Bohrin atomimallin mukaisesti kahdeksan ulkoelektronia.
Pääryhmien I-III metalleilla on ulkoelektroneita (ryhmästä riippuen) 1-3. Niille on siis suotuisampaa luovuttaa kyseiset ulkoelektronit pois kuin vastaanottaa useita lisää.
Pääryhmien IV-VII epämetalleilla on ulkoelektroneita (ryhmästä riippuen) 4-7. Niille on siis suotuisampaa vastaanottaa lisää elektroneita uloimmalle kuorelleen kuin luovuttaa niitä.
Puolimetallien ryhmä ei ole selkeästi määritelty tai rajattu, vaan se voi lähteestä riippuen sisältää hieman eri alkuaineita. Tyypillistä puolimetalleille kuitenkin on, että niillä on sekä metallien että epämetallien ominaisuuksia tietyissä olosuhteissa. Ne myös johtavat sähköä, mutta yleensä heikommin kuin metallit. Siksi piitä, telluuria ja antimonia kutsutaan puolijohteiksi. Esimerkiksi pii on tärkeä puolijohtajien ja mikrosirujen valmistuksessa, sillä sen sähkönjohtokykyyn voidaan vaikuttaa.