Dipoli

Poolisten ja poolittomien kovalenttisten sidosten yhteydessä on käyty läpi, miten atomien kyky vetää sidoselektroneita puoleensa voi johtaa poolisiin kovalenttisiin sidoksiin ja täten poolisiin molekyyleihin. Kun sidosten poolisuus on pysyvää eikä molekyylin symmetrinen muoto kumoa molekyylin poolisuutta, molekyyliä kutsutaan dipoliksi. Dipolista voidaan havaita negatiivinen ja positiivinen osittaisvaraus. Käytännössä ioniyhdisteet ovat myös pysyviä dipoleja sillä erolla, että niissä negatiivisten ja positiivisten kohtioiden (ionien) varaukset ovat alkeisvarauksen kerrannaisia.

Esimerkkejä dipoleista

• Vesi (H₂O): vesimolekyylissä happiatomilla on suurempi elektronegatiivisuusarvo (3.5) kuin kahdella vetyatomilla (2.1), joten kovalenttiset yksöissidokset ovat poolisia. Koska hapella on lisäksi kaksi vapaata elektroniparia, molekyyli on on tetraedrin muotoinen eikä sen muoto kumoa syntyneitä varautuneita kohtioita, vesimolekyyli on dipoli.
  

• Hiilimonoksidi eli häkä (CO): hiilimonoksidi on kaksiatominen molekyyli, jossa hiiliatomin elektronegatiivisuusarvo (2.5) on pienempi kuin happiatomin (3.5), mikä tekee atomien välisestä kovalenttisesta kolmoissidoksesta ja täten molekyylistä poolisen. Siispä hiilimonoksidimolekyyli on dipoli.
  

• Trikoorimetaani eli kloroformi (CHCl₃): hiiliatomi pystyy muodostamaan neljä kovalenttista yksöissidosta, jolloin molekyylin muoto on tetraedri. Koska yksi metaanin (CH₄) vetyatomeista ei ole korvautunut klooriatomilla, voidaan molekyylin sitä aluetta, jossa klooriatomit ovat, pitää varautuneena negatiivisesti ja vetyatomilla positiivinen osittaisvaraus.