Kemian merkkihenkilöitä

Kemian merkkihenkilöitä#

Lavoisier, Antoine (1743-1794)#

Ranskalainen kemisti, jota pidetään modernin kemian isänä. Hän teki merkittäviä löytöjä kemian eri aloilla, erityisesti hapen ja veden kemiallisen koostumuksen osalta.

Lavoisierin merkittävin löytö oli todiste, että happea tarvitaan palamisessa. Hän suoritti useita kokeita ja huomasi, että metallien poltto tapahtuu vain, kun happea on saatavilla. Hän päätteli, että palaminen on kemiallinen reaktio, jossa happi yhdistyy aineeseen ja muuttaa sen ominaisuuksia. Tämä löytö johti myöhemmin Lavoisierin kehittämään kemialliseen kaavaan, joka selittää palamisen prosessin.

Lavoisier tunnetaan myös veden kemiallisen koostumuksen osoittamisesta. Hän suoritti kokeita, joissa hän hajotti vettä sähkövirran avulla ja huomasi, että se koostuu vedystä ja hapesta. Tämä löytö johti myöhemmin vesimolekyylin kemialliseen kaavaan.

Lavoisier oli myös ensimmäinen, joka tunnisti, että aineiden paino pysyy vakiona kemiallisten reaktioiden aikana. Hän kehitti painojen säilymislain, joka tarkoittaa, että aineiden kokonaismassa säilyy kemiallisen reaktion aikana.

Lavoisier oli myös tärkeä rooli Ranskan vallankumouksen aikana, mutta hänet valitettavasti teloitettiin vuonna 1794. Hänen työnsä jätti kuitenkin merkittävän jäljen kemian tutkimukseen, ja häntä pidetään edelleen yhtenä tärkeimmistä kemisteistä kautta aikojen.

Dalton, John (1766-1844)#

Englantilainen kemisti ja fysiikan tutkija, joka tunnetaan modernin atomiteorian kehittäjänä. Dalton oli ensimmäinen henkilö, joka osoitti, että aine koostuu pienimmistä mahdollisista hiukkasista, jotka tunnetaan atomeina.

Dalton esitti teorian, jonka mukaan kaikilla alkuaineilla on oma ainutlaatuinen atomipaino, joka määräytyy atomien painojen summana. Hän myös kehitti atomien yhdistymistä koskevan teorian, joka tuli tunnetuksi nimellä Daltonin laki. Tämä laki kertoo, että yksinkertaiset kemialliset yhdisteet muodostuvat aina tietyn suhteellisen määrän eri alkuaineiden atomeista.

Daltonin työ antoi vahvan perustan modernille atomiteorialle. Hän teki myös tärkeitä havaintoja kaasujen käyttäytymisestä, joka auttoi kehittämään kaasulakien teoriaa. Dalton oli myös yksi ensimmäisistä tiedemiehistä, jotka tunnustivat, että ilmakehän koostumus vaikuttaa säähän ja ilmastoon.

Dalton oli erittäin vaikutusvaltainen tiedemies, ja hänen työnsä vaikutti useisiin tärkeisiin kemian ja fysiikan teorioihin. Hänen merkityksensä tiedemaailmassa on korvaamaton, ja hän on edelleen yksi tärkeimmistä kemian ja fysiikan pioneereista.

Mendeleev, Dmitri (1834-1907)#

Venäläinen kemisti ja fyysikko, joka kehitti jaksollisen järjestelmän, joka on edelleen perusta nykyaikaiselle kemialle.

Mendeleev syntyi Siperiassa ja opiskeli kemiallista tekniikkaa Pietarin teknillisessä korkeakoulussa. Hänen tärkein työnsä oli jaksollisen järjestelmän kehittäminen. Hän huomasi, että kun alkuaineet järjestettiin niiden atomipainojen mukaan, ne toistivat säännöllisiä kuvioita. Tämä johti hänet kehittämään ensimmäisen jaksollisen järjestelmän, joka perustui elementtien atomipainoon ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

Mendeleevin järjestelmä sisälsi aukkoja, jotka hän ennusti uusien alkuaineiden löytymiselle. Hän pystyi myös ennustamaan tiettyjen alkuaineiden ominaisuuksia, jotka myöhemmin osoittautuivat oikeiksi. Esimerkiksi hän ennusti germaniumin olemassaolon ja ominaisuudet ennen sen löytämistä.

Mendeleevin työ johdatti muihin kemisteihin tutkimaan tarkemmin alkuaineiden ominaisuuksia ja johti uusien alkuaineiden löytymiseen. Myöhemmin järjestelmää muokattiin siten, että se perustui alkuaineiden järjestyslukuun, mutta Mendeleevin perustyötä jaksollisesta järjestelmästä pidetään edelleen yhtenä tärkeimmistä saavutuksista kemian historiassa.

Mendeleev teki myös monia muita merkittäviä löytöjä ja keksintöjä kemian alalla. Hän oli ensimmäinen, joka kehitti käytännön menetelmän alkuaineiden määrittämiseksi spektroskopian avulla. Hän myös kehitti peruslaskentamenetelmiä, joita käytetään edelleen kemian tutkimuksessa.

Mendeleev oli myös tärkeä opettaja ja vaikutti moniin tuleviin kemisteihin. Hänen työnsä jaksollisessa järjestelmässä ja muilla aloilla vaikuttivat merkittävästi kemian kehitykseen ja hänet tunnustetaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista kemisteistä.

Bunsen, Robert (1811-1899)#

Saksalainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan erityisesti spektroskopian kehittämisestä yhdessä Gustav Kirchhoffin kanssa.

Bunsen kehitti monia laboratoriolaitteita, mukaan lukien Bunsen-poltin, joka on edelleen yleisesti käytössä kemiallisissa laboratorioissa. Tämä poltin perustuu kaasun palamiseen ilman kanssa, mikä tuottaa korkean lämpötilan ja erittäin kirkkaan liekin, joka soveltuu hyvin monenlaisten kemiallisten reaktioiden suorittamiseen.

Bunsenin ja Kirchhoffin yhteistyö johti merkittäviin löytöihin spektroskopian alalla. He kehittivät menetelmän, jolla voidaan tunnistaa eri alkuaineita niiden spektriviivojen avulla. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia alkuaineiden tunnistamisessa ja määrittämisessä. Bunsen tunnetaan myös tutkimuksistaan metallien ja niiden yhdisteiden ominaisuuksista, kuten spektroskopisista ominaisuuksista, joilla on ollut merkittävä vaikutus metallurgian ja materiaalitieteen kehittymiseen.

Thomson, J.J. (1856-1940)#

Englantilainen fyysikko ja kemisti, joka tuli tunnetuksi elektronin löytäjänä. Hän tutki kaasupurkausputkia, joissa sähköjännite aiheuttaa kaasun ionisoitumisen ja virtauksen putkessa. Thomson huomasi, että kaasupurkausputkessa oli negatiivisia varauksia, jotka liikkuivat kohti positiivista elektrodia. Tätä ilmiötä hän kutsui kathode rays (katodisäteiksi).

Thomson oletti, että katodisäteet koostuivat pienistä negatiivisesti varautuneista hiukkasista, jotka hän nimitti “sähkönsäteiksi”. Hän pystyi mittaamaan hiukkasten massa-varaus-suhteen, mikä auttoi häntä arvioimaan niiden todellisen koon. Thomson totesi, että nämä hiukkaset olivat noin tuhat kertaa kevyempiä kuin atomit, ja hän nimitti niitä “elektroneiksi”.

Thomsonin tekemä löytö oli merkittävä edistysaskel atomiteorian kehityksessä, ja hänen työnsä loi pohjan myöhemmille tutkimuksille atomin rakenteesta ja toiminnasta. Thomsonin tutkimukset mahdollistivat myös sähkömagneettisen spektroskopian kehittämisen, joka on tärkeä työkalu atomien ja molekyylien tutkimuksessa.

Thomsonin myöhemmät työt sisälsivät myös tutkimuksia kaasujen ionisaatiosta ja massaspektrometriasta. Hänen työnsä sai suuren tunnustuksen, ja hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1906 elektronin löytämisen ansiosta.

Arrhenius, Svante (1859-1927)#

Ruotsalainen kemisti, joka tunnetaan erityisesti elektrolyyttien tutkimisesta ja ioniteorian kehittämisestä.

Arrhenius oli ensimmäinen, joka ehdotti, että elektrolyytit (aineet, jotka johtavat sähköä vesiliuoksessa) hajoavat vedessä ioneiksi. Hän myös osoitti, että happojen ja emästen välillä on vahva yhteys niiden ionisoitumiskyvyn välillä, ja kehitti nykyään hänen nimeään kantavan happo-emäs-teorian. Teorian mukaan happo on aine, joka luovuttaa protonin (vetyionin), kun taas emäs on aine, joka vastaanottaa protonin.

Arrhenius teki myös merkittäviä tutkimuksia kineettisestä kaasuteoriasta ja kehitti Arrheniuksen yhtälön, joka kuvaa kemiallisten reaktioiden nopeutta lämpötilan funktiona.

Arrhenius oli monipuolinen tiedemies ja hänet tunnustetaan yhdeksi modernin fysikaalisen kemian perustajista. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1903 ioniteoriaa ja sen soveltamista käsitelleestä työstään.

Curie, Marie (1867-1934)#

Puolalais-ranskalainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan erityisesti radioaktiivisuuden tutkimuksestaan ja poloniumin sekä radiumin löytämisestä. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka sai Nobel-palkinnon kahdesti ja ainoa henkilö, joka on voittanut Nobelin kahdessa eri tieteessä.

Maria Skłodowska, sittemmin Marie Curie, syntyi Varsovassa, Puolassa, ja opiskeli alun perin kotimaassaan. Hän matkusti Pariisiin opiskelemaan ja tutkimaan radioaktiivisuutta ja tutustui siellä tulevaan mieheensä Pierre Curieen, joka myös oli radioaktiivisuuden tutkija. He menivät naimisiin ja aloittivat yhteistyön radioaktiivisuuden parissa.

Curie löysi kaksi uutta alkuainetta, poloniumin ja radiumin, jotka ovat molemmat radioaktiivisia. Hän käytti huolellista kemiallista erottelua ja saavutti erittäin puhtaita näytteitä, mikä oli välttämätöntä tarkan tutkimuksen kannalta. Hän oli myös mukana kehittämässä menetelmää, jolla radiumia voitiin tuottaa teollisessa mittakaavassa.

Vuonna 1903 Marie Curie, Pierre Curie ja Henri Becquerel saivat Nobelin fysiikanpalkinnon radioaktiivisuuden tutkimuksistaan. Kahdeksan vuotta myöhemmin Marie Curie sai toisen Nobel-palkintonsa, tällä kertaa kemian alalla, hänen ansiostaan radioaktiivisuus tuli oleelliseksi osaksi kemian tutkimusta. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin palkinnon.

Curie jatkoi uraansa myös ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän perusti liikkuvan röntgenyksikön, jota käytettiin haavoittuneiden sotilaiden hoitoon, ja auttoi kehittämään röntgentekniikkaa. Hän kuoli vuonna 1934 leukemiaan, jonka uskotaan johtuneen hänen altistumisestaan radioaktiivisuudelle.

Marie Curie oli poikkeuksellinen nainen aikana, jolloin naisilla ei yleensä ollut pääsyä korkeakoulutukseen tai tieteellisiin urapolkuihin. Hänen työnsä radioaktiivisuuden parissa oli merkittävä askel kohti nykyaikaista ymmärrystämme atomien rakenteesta ja kemiallisista reaktioista.

Curie, Pierre (1859-1906)#

Ranskalainen fyysikko ja kemisti, joka oli yhdessä vaimonsa Marie Curien kanssa merkittävä radioaktiivisuuden tutkija. Hän syntyi Pariisissa, Ranskassa ja opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa École supérieure de physique et de chimie industrielles de la ville de Paris -koulussa. Hän myös toimi professorina Sorbonnen yliopistossa. Pierre Curie menehtyi vuonna 1906 tapaturmaisesti, kun hänet ylitti hevoskärryt Pariisin kadulla.

Becquerel, Henri (1852-1908)#

Ranskalainen fyysikko, joka tutki radioaktiivisuutta yhdessä Marie Curien kanssa. Hän syntyi Pariisissa ja opiskeli alunperin insinööriksi École Polytechniquessa. Hän aloitti uransa isänsä jalanjäljissä fysiikan parissa, tutkien erityisesti polarisaatiota. Vuonna 1896 hän huomasi sattumalta, että uraaniharkko synnytti jokin aika sitten otetulla valokuvalla samankaltaisia kuvioita kuin röntgensäteily. Becquerel oivalsi, että uraaniharkko säteili spontaanisti jotain säteilyä, joka sai aikaan vaikutuksia valokuvauslevyissä. Tämä löytö johti radioaktiivisuuden käsitteen syntymiseen ja valtavaan tieteelliseen kehitykseen tällä alalla. Becquerel kuoli vuonna 1908 työskennellessään laboratoriossaan Pariisissa.

Haber, Fritz (1868-1934)#

Saksalainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan erityisesti ammoniakin synteesin keksimisestä. Hänen kehittämänsä Haber-Bosch-menettely mahdollisti ammoniakin valmistuksen teollisesti, mikä oli tärkeä edistysaskel lannoitteiden ja räjähteiden tuotannossa. Haber sai tästä työstään Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1918.

Haber toimi myös tärkeässä roolissa ensimmäisessä maailmansodassa kehitettäessä myrkkykaasuja, kuten klooria ja fosgeenia. Haber uskoi, että kemialliset aseet voisivat olla ratkaisu sotaongelmiin ja toimi aktiivisesti niiden kehittämiseksi. Tämä sai hänet joutumaan arvostelun kohteeksi jopa omassa maassaan, mutta hän jatkoi silti työtään tavoitteenaan kehittää tehokkaampia ja tuhoisampia aseita.

Haberin saavutukset ovat ristiriitaisia ja monimutkaisia, ja hänen työnsä on herättänyt paljon kysymyksiä ja eettisiä pohdintoja. Toisaalta hän oli nero, joka auttoi kehittämään tärkeitä teollisia prosesseja ja sai Nobel-palkinnon tunnustuksena siitä. Toisaalta hänen työnsä myrkkykaasujen kehittämiseksi ja käyttämiseksi sodassa on synnyttänyt paljon arvostelua ja pahennusta.

Haber jatkoi työskentelyään myös sodan jälkeen ja kehitti muita tärkeitä menetelmiä, kuten öljyn valmistusprosessin.

Rutherford, Ernest (1871-1937)#

Uusiseelantilainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan yhtenä atomiteorian kehittäjistä ja ydinfysiikan uranuurtajana. Hän teki merkittäviä tutkimuksia radioaktiivisuuden ja ydinrakenteen parissa.

Rutherfordin kokeet osoittivat, että atomi koostuu positiivisesti varatusta ytimestä, jossa lähes koko atomin massa ja positiivinen varaus sijaitsevat, ja ympäröivästä elektronikuoresta, joka sisältää lähes koko atomin tilavuuden. Hän nimitti ytintä protoniksi.

Rutherfordin tunnetuin koe oli kultafoilikoe, jossa hän ampui alfa-hiukkasia kultafoiliin ja tarkkaili niiden kulkuun kohdistuvia muutoksia. Tämä koe osoitti, että atomiytimen koko on äärimmäisen pieni verrattuna koko atomin kokoon ja että sen varaus on positiivinen.

Rutherfordin havainnot johtivat Bohrin atomimalliin, joka esitti atomia pieninä ytiminä, joita ympäröi elektronien kerroksellinen rakenne. Rutherfordin työ oli tärkeä askel kohti ymmärrystä atomin rakenteesta ja avasi oven ydinfysiikan tutkimukselle.

Rutherfordille myönnettiin Nobel-palkinto kemian alalla vuonna 1908 hänen työstään radioaktiivisuuden tutkimuksessa. Hän jatkoi myös menestyksekkäästi muiden tärkeiden tutkimusten tekemistä, kuten atomiytimen hajoamisen ja keinotekoisen radioaktiivisuuden löytämisen.

Lewis, Gilbert Newton (1875-1946)#

Yhdysvaltalainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan erityisesti elektronipari-teorian kehittämisestä. Hän oli yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä kemisteistä ja häntä pidetään yhtenä modernin kemian perustajista.

Hän esitteli käsitteen oktetti-säännöstä, jonka mukaan atomeilla on taipumus muodostaa sidoksia, kun niiden uloimman kuoren elektronit täyttyvät tai tyhjenevät, jolloin saavutetaan kahdeksan uloimman kuoren elektronia.

Hän myös kehitti Lewisin rakenteen (rakennekaavan), joka on yleisin tapa kuvata molekyylissä olevia atomien välisiä sidoksia. Tässä mallissa atomien ympärillä olevat vapaat elektronit kuvataan pisteinä ja elektroniparit ja sidokset viivoina.

Lewis teki myös tärkeitä havaintoja metallien ja happojen välisestä kemiallisesta vuorovaikutuksesta ja loi konseptin happo-emäs-teoriasta.

Brønsted, Johannes Nicolaus (1879-1947)#

Tanskalainen fyysikko ja kemisti, joka tunnetaan Brønsted-Lowryn happo-emäs-teoriasta, joka määrittelee hapot ja emäkset protonien luovuttajina ja vastaanottajina.

Brønsted opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa, jossa hän myös opetti vuodesta 1905 lähtien. Hän aloitti kemian opiskelun vasta myöhemmin, mutta hänen kiinnostuksensa kemiaan johti hänet tutkimaan happojen ja emästen käyttäytymistä vesiliuoksissa.

Vuonna 1923 Brønsted julkaisi artikkelin, joka esitteli happo-emäs-teorian yhdessä englantilaisen kemistin Thomas Lowryn kanssa. Teoria korvasi aiemman Arrheniuksen teorian ja auttoi selittämään monia happojen ja emästen käyttäytymistä koskevia kysymyksiä, kuten miksi jotkut happojen ja emästen yhdistelmät reagoivat ja toiset eivät. Brønstedin happo-emäs-teoriaa käytetään edelleen laajalti kemiassa.

Geiger, Hans (1882-1945)#

Saksalainen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten yhdessä Ernest Rutherfordin kanssa kehittämästään kokeesta, Geiger-Marsden-kokeesta (tunnetaan myös nimellä kultalevikkikoe tai hajotuskoe), joka oli tärkeä askel atomien rakenteen ymmärtämisessä.

Geiger työskenteli Rutherfordin johdolla vuosina 1907-1912 Manchesterin yliopistossa, jossa he kehittivät kokeen, jossa alfa-hiukkasia ammuttiin ohuessa kultalevyssä ja mitattiin niiden hajonta. Kokeen tulokset osoittivat, että atomit koostuvat pienemmistä osista, jotka on keskittynyt tiiviisti ydinalueelle. Tämä johti Rutherfordin kehittämään malliin, jossa atomiytimen ympärillä kiertää elektroneja.

Geiger jatkoi uraansa tutkijana ja kehitti useita muita merkittäviä mittauslaitteita, kuten Geigerin laskurin, joka on tärkeä radioaktiivisuuden mittauksessa. Hän myös tutki hiukkasten kiihdytintekniikkaa ja osallistui brittiläisen ydinpommin kehittämiseen toisen maailmansodan aikana.

Geigerin työ vaikutti merkittävästi nykyisen ymmärryksemme atomien rakenteesta ja radioaktiivisuudesta. Hänen kehittämänsä mittauslaitteet ovat edelleen käytössä tärkeissä sovelluksissa, kuten ydinvoimaloiden turvallisuuden varmistamisessa ja lääketieteellisessä kuvantamisessa.

Marsden, Ernest (1889-1970)#

Uusiseelantilainen fyysikko, joka teki tärkeitä havaintoja ydinfysiikan alalla. Marsden oli yksi Ernest Rutherfordin oppilaista ja työskenteli tämän kanssa useiden vuosien ajan. Yhdessä he tutkivat alfa-hiukkasia, jotka ovat positiivisesti varautuneita ja suuria hiukkasia, jotka vapautuvat radioaktiivisesta hajoamisesta.

Marsden oli mukana ns. Marsdenin kokeessa vuonna 1909, jossa hän ja Hans Geiger ampuivat alfa-hiukkasia ohuen kultalevyn läpi. Tämä koe johti siihen havaintoon, että suurin osa alfa-hiukkasista kulkee levyn läpi ilman merkittäviä poikkeamia, mutta pieni osa hiukkasista kimpoaa takaisin odottamattomasti. Tämä johti Rutherfordin ehdotukseen, että atomi koostuu pääosin tyhjästä tilasta, jossa positiivinen varaus on keskittynyt kapeaan ytimeen, ja että alfa-hiukkaset törmäävät ytimeen, kun ne kimpoavat takaisin.

Marsden jatkoi työtään ydinfysiikan alalla koko uransa ajan ja teki tärkeitä havaintoja ydinreaktioista. Hänen työnsä oli keskeisessä asemassa ymmärryksessämme atomien rakenteesta ja ytimen koosta ja koostumuksesta.

Bohr, Nils (1885-1962)#

Tanskalainen fyysikko, joka tunnetaan erityisesti atomimallistaan, joka perustui kvanttimekaniikkaan ja selitti vetyatomin spektriviivat. Bohrin atomimalli käsitti ytimen, jossa protonit ja neutronit sijaitsevat, sekä elektronien energia-asteikot. Elektronit pyörivät ytimen ympärillä vakiomääräisillä energiatasoilla, jotka määräytyvät elektronien energiaa määrittävien kvanttisten ominaisuuksien perusteella. Bohrin atomimalli oli merkittävä edistysaskel atomifysiikassa ja sen kehittämisen jälkeen alkoi ymmärtää atomien rakennetta ja ominaisuuksia paremmin.

Bohr oli myös yksi kvanttimekaniikan perustajista. Hän kehitti ajatuksen, että elektronit ovat paitsi hiukkasia, myös aaltoja, ja että niiden ominaisuuksia voidaan kuvata aalto-ominaisuuksien avulla. Hän myös kehitti käsitteen “komplementaarisuus”, joka tarkoittaa, että joitain fysikaalisia ominaisuuksia ei voi mitata samanaikaisesti tarkasti. Tämä idea vaikutti myöhempiin tieteenaloihin, kuten kvanttimekaniikkaan ja filosofiaan.

Bohr oli myös aktiivinen ydinfysiikan tutkija ja osallistui Manhattan-projektiin, joka johti atomipommin kehittämiseen. Hän oli vahvasti vastaan ydinaseiden käyttöä sodassa ja korosti tieteellisen tutkimuksen rauhanomaista käyttöä.

Bohrille myönnettiin Nobel-palkinto fysiikassa vuonna 1922 hänen ansioistaan atomiteoriassa ja kvanttimekaniikan kehittämisessä. Bohr oli myös yksi tärkeimmistä tanskalaisista tiedemiehistä ja hän edisti tiedettä merkittävästi elinaikanaan.

Chadwick, James (1891-1974)#

Englantilainen fyysikko, joka tunnetaan erityisesti neutronin löytäjänä. Hän syntyi Cheshiren osavaltiossa, Isossa-Britanniassa, ja opiskeli Cambridgen yliopistossa, jossa hän työskenteli Ernest Rutherfordin johdolla. Chadwickin tutkimus keskittyi aluksi alfa- ja beetasäteilyn ominaisuuksien tutkimiseen, ja hän teki useita tärkeitä löytöjä näillä aloilla.

Vuonna 1932 Chadwick teki merkittävän keksinnön löytäessään neutronin. Neutroni on sähköisesti neutraali hiukkanen, joka löytyy atomiytimistä yhdessä protonien kanssa. Chadwick suoritti kokeitaan käyttämällä berylliumin ytimiä ja havaitsemalla, että niitä ammuttaessa alfa-hiukkasia vastaan syntyi uusia hiukkasia, joilla ei ollut sähkövarausta. Chadwick osoitti, että nämä hiukkaset olivat neutronit.

Chadwickin löytö neutronista oli erittäin merkittävä atomifysiikan ja ydinfysiikan kehitykselle. Neutronit ovat tärkeitä ydinfysiikassa ja ydinvoimateollisuudessa, ja neutronitutkimus on edelleen aktiivista tieteellistä aluetta.

Chadwick jatkoi tutkimuksiaan koko uransa ajan ja teki merkittäviä löytöjä muun muassa kosmisen säteilyn ja ydinfysiikan aloilla. Hänen työnsä ansiosta hänelle myönnettiin useita palkintoja, mukaan lukien Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1935.

Pauling, Linus (1901-1994)#

Yhdysvaltalainen kemisti ja fyysikko, joka on tunnettu monista merkittävistä saavutuksistaan atomiteorian parissa.

Eräs Paulingin keskeisimmistä saavutuksista oli hänen esittämänsä elektronegatiivisuuden käsite, joka kuvaa atomin kykyä vetää elektroneja puoleensa kemiallisissa sidoksissa. Hän kehitti myös hybridi-orbitaaliteorian, joka selittää atomien välisten sidosten luonnetta ja muotoa.

Lisäksi Paulingin ansioluetteloon kuuluvat tärkeät työt kvanttikemiaan ja molekyylirakenteiden selvittämiseen liittyen. Hän oli myös yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka esitti tarkan kolmiulotteisen rakenteen DNA:lle.

Pauling sai uransa aikana useita merkittäviä palkintoja, mukaan lukien kaksi Nobelin palkintoa. Häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä kemian ja atomiteorian kehittäjistä koko 1900-luvulla.