Virheen arviointia
Contents
Virheen arviointia#
Aina, kun mitataan jotakin, tulokseen liittyy mittausvälineen epätarkkuudesta ja inhimillisistä virheistä johtuva virhemarginaali. Usein mittaustuloksista lasketaan jokin kiinnostava suureen arvo. Esimerkiksi kun mitataan tynnyrin pohjan halkaisija ja tynnyrin korkeus, voidaan laskea tynnyrin tilavuus. Tilavuutta ei tällöin pitäisi ilmoittaa ehdottoman tarkkana arvona, vaan siten, että tuloksessa on huomioitu mittausten epätarkkuus.
Mittaustuloksia tai niistä laskettuja arvoja voidaan ilmoittaa käyttäen joko absoluuttista tai suhteellista virhettä. Ensimmäisessä menetelmässä virhemarginaalina ilmoitetaan mittauslaitteen tarkkuus, tai jos on käytetty useampia laitteita, niin niistä laskettu absoluuttinen virhe. Esimerkiksi jos virtamittarilla voi mitata virtaa 0.1 ampeerin tarkkuudella, niin silloin mittarilukema 2.4 ampeeria pitäisi ilmoittaa muodossa \(2.4~\text{A} \pm 0.1~\text{A}\) tai \((2.4\pm 0.1)~\text{A}\). Suhteellinen virhe taas tarkoittaa sitä, että lasketaan absoluuttista virhettä vastaava prosenttiosuus varsinaisesta mittaustuloksesta. Tällöin edellinen tulos olisi \(2.4~\text{A}\pm 8.4~\%\). (Absoluuttinen virhe 0.1 on 8.333… % luvusta 2.4, mutta hyvän tavan mukaista on pyöristää virhemarginaali ylöspäin.)
Tässä perehdytään virheen arviointiin kolmella eri tavalla:
yhden muuttujan funktion virhe derivaatan avulla
monen muuttujan funktion virhe osittaisderivaattojen avulla
monen muuttujan funktion virhe suhteellisen virheen menetelmällä.
Millä tahansa menetelmällä virhe onkaan arvioitu, niin tuloksen ja virheen ilmoittamisessa voidaan käyttää seuraavia periaatteita:
virhe ilmoitetaan yhden merkitsevän numeron tarkkuudella ja ylöspäin pyöristettynä
tulos ilmoitetaan yhtä monella desimaalilla kuin virhekin
Esimerkiksi jos vaikkapa puutukin massaksi on laskettu \(72.94~\text{kg}\) ja virheeksi on tavalla tai toisella arvioitu \(0.35~\text{kg}\), niin virhe ilmoitettaisiin muodossa \(0.4~\text{kg}\) ja massa olisi tällöin virherajoineen \(72.9\pm 0.4~\text{kg}\).
Yhden muuttujan funktion virhe#
Kun funktio riippuu vain yhdestä muuttujasta eli on muotoa \(f(x)\), niin suureen arvolle voidaan määrittää virhemarginaali \(\Delta f = f'(x) \Delta x\), missä \(\Delta x\) on muuttujan \(x\) arvon määrittämisessä esiintyvä virhe.
Laskukaava perustuu niinsanottuun funktion differentiaaliin. Ajatus on sama kuin Newtonin menetelmässäkin: kun siirrytään pisteestä \(x\) pisteeseen \(x+\Delta x\), niin funktion arvoissa tapahtuu siirtymä pisteestä \(y(x)\) pisteeseen \(y(x+\Delta x)\). Funktion arvon muutosta voidaan merkitä lyhyemmin \(\Delta y = y(x+\Delta x)-y(x)\). Kun pisteet \(x\) ja \(x+\Delta x\) ovat lähellä toisiaan, niin funktion derivaatta \(y'(x)\) on suunnilleen sama kuin osamäärä \(\frac{\Delta y}{\Delta x}\) eli \(y'(x)\approx \frac{\Delta y}{\Delta x}\). Tätä sanotaan funktion differentiaaliksi.
Esimerkki
Kuinka suuri virhe aiheutuu, jos laskussa \(3.1^2\) käytetäänkin kantalukuna lukua \(3\)? Arvioi funktion differentiaalin avulla.
Ratkaisu
Laskua voidaan kuvata funktiolla \(f(x)=x^2\). Tämän funktion differentiaali on \(2x \Delta x\). Luvun \(x\) muutos on tässä \(\Delta x = 3-3.1=-0.1\). Sijoittamalla luvut differentiaaliin saadaan tulos \(2\cdot 3.1\cdot (-0.1) = -0.62\).
Todellinen virhe on \(y(3)-y(3.1)=3.1^2-3^2=9-9.61=-0.61\). Luku on melkein sama kuin yllä. Differentiaalia käytettäessä ei varsinaista laskutoimitusta \(x^2\) tarvinnut suorittaa ollenkaan.
Esimerkki
Laske ympyrän ala \(A\) ja sen virhemarginaali \(\Delta A\), kun ympyrän halkaisijaksi on mitattu \(d=3.22~\text{m}\) mittanauhalla, jonka tarkkuus on on \(\Delta d = 0.05~\text{m}\).
Ratkaisu
Ympyrän ala on \(A(d)=\frac{\pi}{4} d^2\). Funktion derivaatta on \(A'(d)=\frac{\pi}{2}d\).
Ympyrän alaksi saadaan \(A(3.22~\text{m})=\frac{\pi}{4} (3.22~\text{m})^2 = 8.14~\text{m}^2\).
Virhemarginaali on \(\Delta A = A'(3.22~\text{m})\cdot 0.05~\text{m}=\frac{\pi}{2} 3.22~\text{m} \cdot 0.05~\text{m} = 0.253~\text{m}^2\). Pyöristetään virhe ylöspäin yhden merkitsevän numeron tarkkuuteen: \(\Delta A = 0.3~\text{m}^2\).
Pinta-ala on siis absoluuttisen virheen avulla ilmoitettuna \(A=(8.1\pm 0.3)~\text{m}^2\).
Monen muuttujan funktion virhe#
Jos funktio riippuu muuttujista \(x,y,z...\), niin tällöin funktion arvon kokonaisvirhe riippuu yksittäisten muuttujien virheistä seuraavalla tavalla:
\(\Delta f \leq |\frac{\partial f}{\partial x}\Delta x| + |\frac{\partial f}{\partial y} \Delta y| + |\frac{\partial f}{\partial z} \Delta z| + ...\),
missä merkintä \(\frac{\partial f}{\partial x}\) tarkoittaa funktion \(f(x,y,z,...)\) derivaattaa ainoastaan muuttujan \(x\) suhteen, eli osittaisderivaattaa (vastaavasti määritellään muut osittaisderivaatat). Virheen laskukaava rakentuu samalla tavalla eri muuttujien differentiaalien avulla kuin yhden muuttujan funktion virhe, ja laskukaavaa sanotaankin kokonaisdifferentiaaliksi.
Virheen arvioinnin kaavassa virhe on siis enintään epäyhtälön oikean puoleinen suuruinen. Yksittäisten muuttujien virheistä otetaan laskuun itseisarvot, jotta negatiiviset ja positiiviset virheet eivät kumoaisi toisiaan.
Esimerkki
Määritä tynnyrin tilavuus virhemarginaaleineen, kun tynnyrin pohjan halkaisija on \(d=(1.2 \pm 0.1)~\text{m}\) ja tynnyrin korkeus on \(h=(1.40\pm 0.05)~\text{m}\).
Ratkaisu
Tynnyrin tilavuus on \(V(d,h)=\frac{\pi}{4}d^2 h\).
Osittaisderivaatta halkaisijan suhteen on \(\frac{\partial V}{\partial d}=\frac{\pi}{2}dh\), josta saadaan osittaisvirheeksi
\(\frac{\pi}{2}\cdot 1.2~\cdot 1.40~\cdot 0.1 \text{m}^3 = 0.264~\text{m}^3\).
Osittaisderivaatta korkeuden suhteen on
\(\frac{\partial V}{\partial h}=\frac{\pi}{4}d^2\), josta saadaan osittaisvirheeksi
\(\frac{\pi}{4} \cdot 1.2^2 \cdot 0.05~\text{m}^3 = 0.057~\text{m}^3\).
Tilavuus on \(V(1.2~\text{m},1.4~\text{m})=\frac{\pi}{4} \cdot 1.2^2 \cdot 1.40 ~\text{m}^3 = 1.583~\text{m}^3\), ja virhemarginaali on
\(\Delta f \leq 0.264~\text{m}^3+0.057~\text{m}^3 = 0.317~\text{m}^3 \approx 0.4~\text{m}^3\).
Tynnyrin tilavuus on siis noin \((1.6 \pm 0.4)~\text{m}^3\).
Suhteellisen virheen menetelmä#
Seuraavaksi tarkasteltava suhteellisen virheen menetelmä on helppo tapa arvioida monen muuttujan funktioiden virhettä. Se kuitenkin sopii vain sellaisille funktioille, joiden lauseke muodostuu muuttujien potenssien tuloista tai osamääristä, mahdollisesti vakiolla kerrottuna. Yleisesti kolmen muuttujan \(x,y,z\) funktion lauseke olisi tällöin \(f(x,y,z)=ax^m y^n z^k\), missä \(a,m,n,k\neq 0\). Esimerkki tällaisesta funktiosta on \(f(x,y,z)=2\frac{x^2 y^3} {z}\) eli \(f(x,y,z)=2 x^2 y^3 z^{-1}\).
Suhteellisen virheen laskukaava voidaan johtaa tulon ja osamäärän derivaattakaavojen perusteella. Suhteellisen virheen ylärajaksi saadaan muuttujien suhteellisten virheiden summa, jossa yhteenlaskettavat on painotettu muuttujien potenssien itseisarvoilla:
\(\frac{\Delta f}{f} \leq |n| \frac{\Delta x}{x} + |m| \frac{\Delta y}{y} + |k| \frac{\Delta z}{z}\)
Suhteellinen virhe voidaan lopuksi muuttaa absoluuttiseksi virheeksi siten, että laskettu tulos kerrotaan suhteellista virhettä vastaavalla osuudella.
Esimerkki
Varaston lattialla on hiekkaa ympyrän muotoisella alueella, jonka säteeksi arvioidaan 1.5 m. Säteen epätarkkuudeksi arvioidaan 0.2 m. Hiekkakerroksen paksuudeksi arvioidaan noin 0.3 m siten, että epätarkkuus on 0.05 m. Kuinka paljon hiekkaa on mittausten perusteella?
Ratkaisu
Hiekka muodostaa ympyräpohjaisen suoran lieriön, jonka tilavuus on \(V=\pi r^2 h\). Mitat ovat \(r=(1.5\pm 0.2)\) m ja \(h=(0.3\pm 0.05)\) m.
Tilavuudeksi saadaan \(V=\pi \cdot(1.5~\text{m})^2\cdot (0.3~\text{m}) = 2.1206~\text{m}^3\)
Virheen yläraja on \(\frac{\Delta V}{V} = 2\frac{\Delta r}{r}+\frac{\Delta h}{h} = 2 \frac{0.2}{1.5}+\frac{0.05}{0.3} = 0.433\)
Absoluuttinen virhe on \(0.433\cdot 2.1206~\text{m}^3 = 0.9182~\text{m}^3\)
Hiekan tilavuudeksi voidaan siis näiden mittausten perusteella arvioida \(V=(2.12 \pm 0.92)~\text{m}^3\)
Sivun alussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti virhe olisi yhden merkitsevän numeron tarkkuudella \(1~\text{m}^3\), ja tällöin tilavuuskin pitäisi ilmaista vain kuutiometrin tarkkuudella: siis \(V=(2\pm 1)~\text{m}^3\).